MY FAVOURITE DESIGNER: PAOLA NAVONE

Yksi ehdottomista suosikeistani ja esikuvistani on Paola Navone, italialaisen Gervasonin pääsuunnittelija joka on maailmalla tunnettu lukuisista töistään. Hän suunnittelee tuotteita eri valmistajille ja toimii sisustusarkkitehtina pääasiassa julkisiin tiloihin. Paolan tyyliin kuuluu modernin italialaisen designin ja käsin tehtyjen etnisten juttujen sekoittaminen. Rakastan melkein kaikkea mitä hän tekee,  hänen omat kotinsa (kyllä, niitä on monta, Pariisissa, Italiassa ja Kreikassa ainakin tietääkseni) ovat upeita, mutta tällä kertaa haluan näyttää kuvia eräästä vanhasta tehtaasta, jonka sisustuksen talon omistaja halusi ehdottomasti Paolan suunnittelevan. Koko artikkelin voi lukea Dwellin sivuilta.

Hylätty tehdas sai uuden elämän taitavan suunnittelijan käsissä, ja täytyy kyllä sanoa että lopputulos on enemmän kuin onnistunut. Teollista tyyliä mukaileva sisustus on persoonallinen, rauhallinen ja näyttävä. Paljon valkoista, puuta, harmaata ja siellä täällä ripaus turkoosia tai sinistä. Kyllä tuolla kelpaisi asua.

Olohuoneesta löytyy Gervasonin Ghost-sohva, jonka Paola on suunnitellut.

Marokossa teetetyt laatat risteilevät käytävillä, keittiössä ja kylpytiloissa. Hauska oivallus on myös ollut ruokapöydän alle laatoista koottu "matto". Se toimii hyvänä alustana jättimäiselle ruokapöydälle ja eriparia oleville tuoleille.

Näyttävät puupalkit, katto ja seinät on kaikki maalattu valkoisella, ja korkeat valkoiset verhot korostavat tilaa aika kivasti. Seiniä ei haluttu rakentaa, vaan verhoja ja kaappeja on käytetty tilanjakamiseen.

Yläkerran tasanteen eripituisiksi leikatut reunat ovat myös ihanat. Niinkuin kaikki tässä kodissa. Huhhuh, voisin muuttaa. Mitäs te tykkäätte?

Kuvat: Dwell

TINE K SHOWROOM HELSINKI

Kävin lauantaina piipahtamassa Tine K:n uudella showroomilla ihan tuossa naapurissa. Nougatin pitäjä Sanna oli puunaillut paikkoja ja pistänyt herkkuja pöytään, joten kyllä siinä kelpasi katsella ympärilleen, kuunnella Pernille Corydonin koruesittelyä ja nappailla vähän kuvia. Pernille on Sannan uusin edustus, ja vaikka ne eivät ihan ominta tyyliäni olekaan, niin sulkakorut olivat kyllä aika herkkiä. Yksi kaverini onkin ostanut tuommoisen kaulakorun itselleen!

Siellä oli seinällä noita samoja käsinmaalattuja papereita, joita olen ehtinyt kotiinikin jo hommaamaan. (Tosin ne eivät oikein sovi siihen olkkarin seinälle, joten pitää keksiä jotain muuta.) Eniten tykkään Tine K:n valikoimassa olevista marokkolaisista jutuista, mutta ihan lemppareimpia juttujani ei nyt näkynyt esillä. Kerran bongasin Nougatista hienon vanhan laatan, josta otin talvella instagramiin kuvan. Se oli varmaan 50x50cm eli melkoisen iso, ja hintakin muistaakseni monta sataa euroa.. Ja ihanasta tarjottimestakin otin silloin samalla reissulla kuvan, mutta nythän minulta löytyy jo oma kirppistarjotin, joten enää ei tarvitse haikailla niiden perään.

Marokkolaiset lyhdyt, lautaset ja muut kipposet myöskin ihastuttavat. Kaikenlaista maalaisromanttisempaakin putiikista löytyy, mutta itse en ole kauheasti raitojen tai tähtien perään. Näitä etnisiä juttuja on kiva yhdistellä rouheampaan teollisuustyyliin ja skandinaaviseen minimalismiin.

Yllättäen innostuin ottamaan kuvia oksista maljakoissa, nämä eivät taida olla nyt enää ihan yllättävintä materiaalia tässä blogissa. Omenapuun oksat näyttivät tosi kivoilta, ja nuo isot lasimaljakot olivatkin hyvä valinta oksille. Meiltä löytyy vain melko pieniä maljakoita, joten niihin ei kovin isoja karahkoita voi pistää.

Kiitokset kutsusta showroomille! :)

On saturday I stopped by Tine K showroom Helsinki, where I got a change to see other bloggers, look around and taste some delicious food. My favourite things in Tine K collection are the maroccoan trays, bowls and lanterns. They also have more romantic things, which are not really my thing (like stripes and stars). But I love to mix oriental, industrial and modern scandinavian styles together. That is what makes my style. And the owner of the showroom seems to have a similar taste putting branches in vases, like I tend to do!

MEIRA

Sturenkadulla sillan toisella puolella leijailee usein kahvin tuoksu. Se on peräisin suuresta teollisuusrakennuksesta, jonka sisälle voisin hyvin kuvitella makeita lofteja. Mutta kahvipaahtimohan se siinä on. Muuttaisin heti jos rakennus muutettaisiin rouheiksi asunnoiksi, niin ja jos voittaisin ensin lotossa. 

PUU-VALLILAN PIHAKIRPPIS & RAVINTOLAPÄIVÄ

Aamulla heräsin kurkku kuivana edellisen illan bileiden jäljiltä, tsiigailin sotkuista kotia sängystä ja raahauduin hakemaan vettä. Väsytti hemmetisti ja mietin että jaksanko lähteä käymään Tine K:n showroomilla, jonne olin saanut kutsun kello kahdeksitoista. Mutta kyllähän sinne oli mentävä kun se tuossa kahden minuutin kävelymatkan päässä oli, ja sieltä lähdettyäni olin jo ihan virkeä. Kotiin takaisin kävellessä bongasin pari pihakirppistä naapurista, joten päätin hakea koiran mukaani ja lähteä kiertelemään puu-Vallilaa. Ravintolapäiväkin kun oli meneillään, niin ruokaakin oli tarjolla mukavasti siellä ja täällä. Darranälkää tuli siis tyydytettyä useampaan otteeseen.

Kirppiksiä oli melkein joka pihalla, ja olikin tosi hauska päästä kurkkailemaan niitä osia joissa ei yleensä tule käytyä. Puu-Vallila on kyllä ehdottomasti yksi unelmieni asuinpaikka. Ajatelkaa nyt, keskellä kaupunkia idyllisiä vanhoja puutaloja omine pihoineen, jotka rönsyilevät istutuksia.

En tehnyt mitään kummoisempia löytöjä, vaikka kaikenlaista kivaa näkyi siellä ja täällä. En kai vain ollut ostelumoodilla, vaikka nyt tätä kuvaa katsoessa hieman harmittelen että miksen ostanut tuota karvamattoa! Sehän olisi ollut ihana makuuhuoneen mattona. Yhden lasisen maitokannun ostin, vaikka meiltä löytyy jo toinenkin samanlainen. Olen pidempään halunnut toisenkin koska tykkään käyttää sitä sekä kukkamaljakkona että vesikannuna. Nyt on.

Kesä on ihan täällä, ihastelen joka päivä lehteen puhkeavia puita (voiko noin edes sanoa?) ja fiilistelen vihertyvää kaupunkia. Sää oli pilvinen, mutta lämmin ja leppoisa. Pilvistä huolimatta tuntui niin kirkkaalta että olisi pitänyt olla aurinkolasit mukana.

Ihmisiä oli liikenteessä paljon. Ihmettelen vain sitä että miksi pihakirppisten pitää loppua jo kello kolmelta? Luulisi että senkin jälkeen löytyisi ostelijoita ja myyjiä.

Kakkaakin oli myynnissä haha. Hienoissa pusseissa!

Olin lukenut Kaisan blogista että hänkin on kirppistelemässä puu-Vallilassa, joten päätin mennä moikkailemaan. Ja siellähän se puhelinta selaili portailla! Ensimmäisenä huomasin tuon ihanan vanhan oven, jonka olisi saanut vitosella mukaan. Kovasti olisin halunnut, mutta enhän mä nyt kahta ovea tarvitse.. Hieno se silti oli!

Jäinkin vähän pidemmäksi aikaa Kaisan anopin pihalle hengailemaan, siellä oli ihania leipomuksia ja kahvia myynnissä, ja sattumalta toinenkin kaverini sattui istumaan juuri siinä mustikkapiirakalla! Juteltiin siinä tyttöjen kanssa ja minä söin aivan mahtavan mehevää raparperipiirakkaa.

Kiinnitin Lulunkin hetkeksi pyykinkuivaustelineeseen jotta saisin syödä rauhassa. Oli tosi kiva pitää Lulua mukana, se oli aivan innoissaan ja olisi halunnut haistella kaikkia myynnissä olevia juttuja ja moikkailla jokaista ihmistä. Paljon se saikin huomiota ja rapsutuksia. Lulu on tosi kiltti, mutta superinnokas.. Pikkuisen oli raskasta roikottaa kaulassa kameraa, olkapäällä laukkua, toisessa kädessä ympäriinsä säntäilevä 12 kiloinen bulldoggi ja toisessa sitten jatkuvasti instagramiin kuvia ottava puhelin. Noh hyvin meni, ja Lulu sai vettäkin monessa paikassa :) Ihmiset olivat mukavan koiramyönteisiä.

Ravintolapäivän pop upeja oli joka kulmalla, ihanaa kun ihan kodin vieressä tapahtuu! Olen semmoinen laiskimus että tykkään pysytellä kotipiirissä, ja mitä lähempää palveluja ja tekemistä löytyy, niin sitä parempi.

Jatkettiin kaverin kanssa sitten yhtä matkaa pihojen kiertelyä, ja ihasteltiin paikkoja. Itse olin niin innoissani että halailin jatkuvasti ihanaa ystävääni. Ehkä mekin jonain päivänä asutaan tuolla ja kahvitellaan yhdessä omalla pihalla omenapuun alla!

Oli pakko ottaa kuva tästä valkoisesta tulppaanista, kun se korostui niin nätisti harmaata seinää vasten.

Ajattele nyt millaista tuossakin talossa olisi asua. Aamulla astuisi ulos tuommoisesta ovesta, ja kävelisi omia pieniä portaita alas Vallilankadulle. Miksei täällä muuten ole kahviloita? Kallioonkin rantautunut kahvilakulttuuri täältä kyllä vielä uupuu, ja jos joku siellä tietää vinkata Vallilalaisista kahviloista niin otan neuvot enemmän kuin mielelläni vastaan. Kalliossa asuessani Good life Coffee, Sävy ja Galleria Keidas olivat eniten käytössä.

Käytiin lopuksi vielä nappaamassa kaverille linssikeittoa jostain työhuoneelta, joka oli muutettu pop up -ravintolaksi. Siellä oli hienoja tauluja seinillä.

Itse en jaksanut enää syödä keittoa, mutta maistoin vähän kaverilta ja mulla maistuu vieläkin valkosipuli suussa.. Oli aika mausteista. Siitä sitten tallustelin kotiin ja tässä sitä ollaan. Nyt pitäisi sitten siivota....

FRIDAY FLOWERS

Kauhean pahana ihmisenä menin ja katkoin Vallilan sporavarikon vieressä kasvavasta kirsikkapuusta oksan. Oi että se puu oli kaunis, ja iso! Seisoin sen varjossa ja Lulu pureskeli keppiä. Ihastelin vaaleanpunaisia kukkia ja niiden väleistä pilkottavaa vaaleansinistä taivasta. Ulkona oli jo aamulla niin lämmin että tarkenin ihan kesävaatteissa. Oli pakko ottaa yksi oksa mukaan kotia koristamaan. Pidän tänään bileet meidän koulun teollisen muotoilun opiskelijoille, joten pitäähän sitä nyt vähän olla. Ikäänkuin en muuten muka olisi ottanut. Täällä Vallilassa on kyllä todella kaunista nyt kesän kynnyksellä, rakastun tähän paikkaan joka päivä enemmän. Ei olisi enää Kallioon paluuta, tämä on enemmän mua varten. Ihanaa perjantaita kaikille!

LIVING ROOM

Olohuone on edennyt sitten viime näkemän aika hyvin, joten tässäpä olisi todistusaineistoa sen nykyisestä tilanteesta! Huone tulee kyllä vielä muuttumaan jonkin verran, vähän teollisempaan ja rajumpaan suuntaan. Sitä varten tarvitaan mattoa, teollista jalkalamppua sohvan viereen, Bourgien myymistä, taulujen vaihtamista noiden papereiden tilalle sekä työpöydän valmiiksi saamista. Mutta keskitytään nyt tähän hetkeen. Sohvan päällinen on melkein valmis, ja arkunkin sain vihdoin maalattua aiemmin tällä viikolla. Olen ollut pääsiäisen jälkeen todella kiireinen koulun kanssa, lähes joka päivä on sekä aamu- että iltakursseja.. Brändistrategiaa, muotoilujohtamista, trendejä, yrityksen perustamista ja mitä lie. Aika pitkällä aletaan siis olemaan aiheiden kanssa, tuntuu siltä että kyllä mä olen jo aika paljon oppinut juttuja tässä opiskellessa!

Tulin tosiaan eräänä iltana koulun jälkeen kotiin, ja vaikka olinkin ihan poikki, niin päätin vihdoinkin tarttua härkää sarvista ja maalata arkun loppuun. Sudin isohkon pensselin kanssa monta tuntia, ja sain kuin sainkin arkun valkoiseksi. Se on nyt viimeistelyä vaille valmis, kaikki nuo yksityiskohdat kaipaavat vielä pientä pensseliä ja tarkkaa kättä, mutta kauempaa se näyttää jo ihan valmiilta. Olen tyytyväinen lopputulokseen, arkku on nyt paljon enemmän  mieleeni valkoisena kuin mitä se oli tummana. Metalliset yksityiskohdat korostuvat hienosti ja valkoinen väri vaikuttaa koko huoneen yleisilmeeseen vaalentavasti.

Äitini on käynyt täällä aina silloin tällöin iltaisin ompelemassa sohvaa eteenpäin, ja nyt ollaan siinä vaiheessa että se näyttää valmiilta. Vähän hiomista sekin vielä kaipaa, joten ajattelin että käyn sitten sohvan kimppuun kunnolla täällä blogin puolella vasta sitten kun se on ihan valmis. Se koostuu paloista ja ollaan mietitty siihen hyviä ratkaisuja, joiden avulla sohva on helppo pestä. Kaikenmaailman tarra- ja nappikiinnityksiä sekä käännettäviä kohtia. Mutta niistä lisää sitten myöhemmin. Olen varma, että sohva näyttää joidenkin silmään liiankin ruttuiselta, mutta itse tykkään kovasti sen rennosta fiiliksestä. Siitä tuli aikalailla juuri semmoinen kuin suunnittelinkin! Täältä voit vilkaista sohvasuunnitelmani, jonka pohjalta lähdettiin tekemään hommia.

Haluaisin olkkariin jonkun isomman huonekasvin, mieluiten semmoisen pidempivartisen puuntapaisen. Jonkin vähän omituisen tapauksen. Mutta budjettiratkaisuna olen toistaiseksi vain kuskannut pihalta oksia kotiin, ja kyllähän sekin näyttää kivalta kun tökkää pari oksaa maljakkoon. Ensi kerralla voisin poimia vielä pidempiä oksia.

Nyt pääsin vihdoin toteuttamaan "haaveeni" marokkolaisesta tarjottimesta valkoiseksi maalatun arkun päällä! Jes! Sehän näyttää just siltä kuin pitikin, eli mukavan orientaaliselta.

Itse värjäämäni sohvatyyny uppoaa harmaiden kankaiden väliin aika hyvin, mutta tummempi pää erottaa sen sohvakankaasta. En uskalla pestä sitä koska ne pienemmät tyynyt menettivät aika pahasti väriä pesussa. Harmittaa, mutta ei voi mitään. Onneksi tuo ei ole juurikaan likaantunut vielä. Ja voihan niitä uudelleenkin dippailla väriin...

Semmoista olohuonehölinää tällä kertaa. Mitäs tykkäätte muutoksista? Täältä vanhemmasta postauksesta löytyy kuva olkkarista pari kuukautta sitten, ja aika erilaiselta näytti silloin. Nyt on mukavan kesäistä ja vaaleaa, voin kuvitella että talveksi sitten laitetaan tummempaa mattoa ja verhojakin ikkunaan. Olisiko joku muuten kiinnostunut tuon mustan Kartell Bourgien ostamisesta? Laita sähköpostia minulle jos haluat lisäkuvia. Nyt pitää lähteä töihin ja siitä sitten iltakouluun esittelemään Kekkilän brändistrategiaa! Lupaan kiristää bloggaustahtia heti kun kiire hellittää, viimeistään kesäkuun alusta siis.

ON THE ROOFTOP

Tällä kertaa vähän sotkuisempaa meininkiä. Kävin kuvailemassa erään opiskelija-asuntolan katolla eilen, oli vissiin ollut hyvät bileet. Hienot näkymät ja upea paikka, vaikka itse ehkä sisustaisin hieman eri tavalla jos tuo olisi oma kattoterassini hehe.

SUMMER BALCONY

Aurinkorasvan tuoksua, rakennustyömaan meteliä, otsalle tuulenvireessä karkaileva otsahius, hetkittäin jopa paahtavan kuuma aurinko, paljaat varpaat ja hymy korvissa asti. Menin ja otin tuuletusparvekkeen haltuun! (Hehheh katsokaa mikä ilme Lululla kuvassa. Kunnon rovasti.)

Jos ei ole kämpässä omaa parveketta, niin ei muutakuin tuoli ja pikkupöytä kainaloon ja talon yleiset tilat käyttöön. Aurinko porottaa tänään ensimmäistä kertaa niin lämpimästi, että tuotahan erehtyy luulemaan kesäksi. Kiskaisin siis kesämekon päälleni, uusimman Dekon mukaan ja juomiksi vadelmasmoothieta sekä kahvia. Nautin olostani kovasti, enkä varmasti aio häiriintyä siitä että muut talossa asuvat saattavat kummeksua toimintaani. Heiluttelin varpaita ilmassa ja naureskelin elämän ihanuudelle! Kuulostipa hieman kliseiseltä, mutta ihan oikeasti olin niin fiiliksissäni että nauroin itsekseni :D Ei se kesä olisi yhtään näin mahtava jos sitä ei joutuisi aina ensin odottamaan.

Uudet aurinkolasit nenällä sai hyvin lueskeltua lehteä, vaikka välillä otin lasit pois nokalta saadakseni pisamia lisää. Silloin vain suljin silmäni ja kohotin kasvoni aurinkoa kohti. Enkä kyllä varmasti aio potea huonoa omaatuntoa siitä että oikeasti sillä hetkellä olisi pitänyt olla kotona tekemässä koulujuttuja, hyi että, en varmasti. Minä elän hetkessä.

Sain sujautettua jalkaankin ensimmäistä kertaa tänä kesänä maailman parhaat kesätossut. Niissä on olkipohja, joka tuntuu ihanalta jalkapohjia vasten. Ostin tossut pari vuotta sitten Hangosta.

Uusimmassa Dekossa on taas loistojuttuja, pari ihan mun makuun menevää kotia. Voisinkin niistä pistää kuvia tänne vielä erikseen, varsinkin tuossa kuvassa näkyvä juttu on kiertänyt netissä jo pidempään.

Summer is finally here! We don't have own balcony in our apartment, but when you can use public spaces, who needs own? I carried little table and chair few steps from our door and made my own summer balcony. For the first time sun is shining so warmly that I could pull on my summer dress and enjoy the sun. This will be my favourite spot!

Ps. Listen up my fav song atm  here to get in the right mood! :)